Taakse jäi Sisilia ja D`Antonen veljekset. Maanantaina ja tiistaina olin normaalisti vielä töissä. Keskiviikkona palasin Suomeen. Oudolta tuntuu olla Suomessa niin hienon reissun ja erilaisen kulttuurin jälkeen mutta eiköhän pääkin palaa kotimaahan pikkuhiljaa.

 

 Pienoismallin parissa puuhailin viimeiset päivät. Osien suoruuden kanssa oli ongelmia, joten jouduimme prässäämään uudet levyt tammiviilusta ja aloittamaan homman käytännössä aivan alusta. No, sellaista sattuu. Osien sahaus onnistui huomattavasti helpommin tällä kertaa. Olinhan jo tehnyt "harjoituskappaleet".

Välihommana paikkailin saarnijuuriviilua. Juuriviiluissa on usein reikiä, jotka täytyy paikata.  Reikä pyöristettiin kuvan työkalulla ja vasaralla. Sitten jämäviilusta etsittiin sopivan värinen ja sopivan muotoinen kohta, joka irroitettiin samalla tavalla ja teipattiin reikään.

Oman tekeleeni pintakäsittely jäi tuonnemmaksi mutta Riccardo lähettää minulle kuvan kunhan se valmistuu

 Sicilia Intarsilla on verstaan vieressä olevassa huoneessa pieni showroom. Pääsin käymään siellä jo ensimmäisenä päivänä mutta silloin jäi valokuvat ottamatta. Kuvista ei pysty näkemään sitä kontrastia, mikä syntyy kun astuu vieressä eläväiseltä Via Plebiscito -kadulta astuu pieneen satumaiseen intarsiahuoneeseen!

80-päivän työharjoittelu oli kaikinpuolin hieno kokemus. Opin todella paljon uutta, Sisilia oli upea paikka ja tapasin hienoja ihmisiä, erityisesti pomoni Riccardo oli erittäin ystävällinen ja avulias. Italiaa olisi kannattanut etukäteen opiskella, muuta en olisi tehnyt toisin. Haikea oli olo lähdön hetkellä ja kyllä minä Sisiliaan vielä joskus menen uudestaan.